iia. Ihme

Jaakko ei niin kovin lapsirakas ollut, mutta eläimistä hän piti kovasti. Varsinkin kissat olivat lähellä hänen sydäntään, ja niinpä jokainen talon ohi poikkeava kulkukissa sai herkkuja ja hellyyttä. Jaakko oli sitä mieltä, että taloon pitäisi hankkia omakin kissa, sellainen johon kiintyä - näitä kissoja näki vain kerran tai kaksi.

"Siis ihan oikeasti, kissa? Meillä on pieni vauvakin!" Iines protestoi kuultuaan Jaakon ideasta.
"No, kuten olet jo itsekin sanonut, mulla ei ole muuta kuin vapaa-aikaa."
"Jaksaisitko muka oikeasti hoitaa sitä vielä parin viikon jälkeen?"
"Iines, huomaatko sä itse kuinka puhut mulle kuin pikkulapselle? Ymmärrän kyllä, että sulla on ihan oikeutetusti enemmän sananvaltaa kaikkiin hankintoihin kun sä ne rahat tienaat, mutta sulla on varaa ja mulla on aikaa yhteen pieneen kissaan."
"Mmmh.."

"Mutta laitetaan nyt asiat tärkeysjärjestykseen: ennen kissaa täytyy taloa laajentaa ja Emmalle rakentaa se huone. Kai sulla on siihen ne suunnitelmat jo valmiina? Ja sitten miettiä, tarvitaanko me muuta laajennusta, tämä talo alkaa olemaan aika pieni kolmelle.. Ja etkö sä just viimeviikolla halunnut sen uima-altaankin?"
"No siis joo, suunnitelmat ja luvat lisäsiipeen on valmiina, pitäis vaan rakennuttaa ja käydä ostamassa ne kaikki huonekalut. Ja suurempi laajennus tulee aika kalliiks, pitäis varmaan odotella ainakin siihen asti, että Emma on vähän isompi - ja sama juttu uima-altaan kanssa, ihan jo turvallisuussyistä."
"Katsotaan. Mutta ensin se huone.

Emman huone valmistui pian. Jaakko oli valinnut pikkuprinsessalleen suloisia vaaleanpunaisia huonekaluja, joista osa - kuten koulupöytä - saivat vielä odottaa varastossa. Tapetit ja matto olivat valittu rauhallisen tyttömäiseen teemaan sopivaksi, mutta kuitenkin sellaisiksi, etteivät ne hirveästi riitelisi muun sisustuksen kanssa.

"No niin kultamussu, tässä on sun ikioma huone, eikö olekin kiva! Sitten kun olet vähän isompi niin alat nukkua täällä, kato pääset pupunkin kainaloon! Ja kato täällä on sulle paljon kivoja leluja, joilla voit leikkiä sitten kun tuosta kääryleestä vähän kasvat. Tiedätkö kulta sä olet isin tärkein tyttö maailmassa, isi lupaa sulle kaiken mitä sä vaan haluat!"

Uusia huoneita ei voinut vaan rakennella, vaan se myös maksoi. Iines oli saanut niin paljon työkokemusta ja kuuluisuutta, että keikkapaikoista jo soiteltiin hänen peräänsä. Hänestä oli tullut kaupungin ylpeys, ja hän eli vihdoin unelmaansa. Kokonaisen hallin täyteen myyminen ei ollut enää ongelma eikä mikään, ja välillä lavalla Iinekselle olikin pakko nipistää itseään: kaikki tuntui vain toiveunelta, ja oli vaikea uskoa menestystä todeksi.

Kun yhden illan palkka alkoi olemaan kymmenissä tuhansissa, sai Iines olla ylpeä itsestään. Kotiin illalla tultuaan hän huokui itsevarmuutta, ja jo heti ensimmäiseksi alkoikin suunnitelemaan keittiöremonttia tällä kaikella ylimääräisellä rahalla. Oli vaikea uskoa, että tämäkin menestyvä perheellinen nainen oli muutama vuosi sitten ollut vain nälkäpalkalla työskentelevä sinkkutyttö.

Jaakko odotti jo kylvyn kautta sänkyyn päässyttä Iinestä makuuhuoneessa:

"Tiedätkö, en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta oikeastaan lapset on ihan kivoja. Tai no ei mitkä tahansa lapset, muiden lapset on ällöttäviä ja rasittavia. Mutta meidän Emma, se on hirveän suloinen, enkä ikinä olis uskonut kiintyväni siihen näin."

Iines oli hetken hiljaa, kunnes päätti sanoa mielessään jo jonkin aikaa olleen asian:

"Pitäisikö sille hankkia sisko tai veli?"
"Ei huono idea."

Aamulla Iineksellä oli taas tavanomainen ikäkriisinsä. Peiliin katsoessaan hän huomasi vain kaikki rypyt ja juonteet, roikkuvat silmäluomet ja suunpielet.

"Jaakko, mä olen ihan vanha!"
"Kulta, sä olet täsmälleen yhtä vanha kuin mä, sä olet ihan hyvän ikäinen."
"En mä sitä tarkoittanu! Sua noi muutama ryppy pukeekin, mutta kun mä alan näyttää sellaselle, jota sanotaan nuorekkaaksi. Ja mä en todellakaan halua!"
"No jos se on tässä se ongelma, niin mikset vaikka vaan pukeutuis sillee kypsemmin tai jotain. Niinku ikäises.. Okei toi kuulosti ihan kamalalta, mut tiät kyllä mitä tarkotan. Meneehän toi vielä, mutta hetken päästä voi näyttää siltä, että yrittäisit letties ja minihameittes kaa olla ku joku teini."
"Hah, jep. Tälle päivälle ei ookaan mitään keikkaa niin voisin käydä vaikka ihan stylistillä. Mä olen kuitenkin aina pukeutunut näin niin en mä ite mitään osaa muuttaa."
"Ja jos sua ihan oikeesti noi pari ryppyy häiritsee niin saahan nekin pois.. Mutta ei mun mielestä ainakaan vielä oo ajankohtasta."

Pikainen visiitti kaupungin kauneussalongissa tuottikin jo Iinekselle mieleisen tuloksen. Kampaus oli huomattavasti aikuisempi kuin ennen, kuin myös vaatetus, muttei silti liian tätimäinen. Hän kyllä tiesi, että ennen pitkää olisi oikeasti botoxin ja kauneusleikkausten aika, mutta ei onneksi vielä. Ei hänen tarvinnut kaksikymppiseltä enää näyttää, mutta ei hän rupsahtaakaan halunnut. Hänellä oli kuitenkin harvinaisen hyvännäköinen aviomies, joka tuotti hänelle aika paljon ulkonäköpaineita. Miehiä vaan ikä tuntui pukevan paljon paremmin.

Iines oli tilannut pihan täyteen nättejä, säänkestäviä pöytäryhmiä, ja oli niistä hyvin innoissaan, niin kuin hankinnoistaan yleensäkin.

"Katso mitä hankin!" Iines huudahti Jaakolle innoissaan. "Nyt me voidaan pitää niitä vanhojen ihmisten grillijuhlia, ja tänään pitää juhlia Emmankin syntymäpäiviä niin täällä mahtuu hyvin!"
Jaakko oli vaan lähinnä huolestunut: "Kuinka paljo nää oikein maksoi? Näyttää tosi tyyriiltä."
"No joo oikeessa oot, nää ei todellakaan ollut halpoja. Mutta en mä halunnut mitään muovisia mitkä lahoo parissa vuodessa alle. Nää on vielä tällasia kivoja, että nää tulee kestään aikaa ihan ton klassisen muotoilunsakin puolesta. Ja ei meillä oikeesti oo kyllä rahasta pulaa nyt kun oon saanu ihan tajuttoman hyviä keikkoja."
"No, niin kai sitten. Jos nää tekee sut onnelliseks niin mikäs siinä sitten."
"Tekee tekee, menes jo kutsumaan vieraita meille illaksi, mä voin grillata. Pitäähän näitä päästä testaamaan!"

Jaakko oli kyllä tästä ihan mielissään, sillä hänellä ei ollut kaupungissa hirveästi ystäviä. Ehkä muut näin tajuaisivat, että hän oli muuttunut mies ja kaiken lisäksi ihan hyvä tyyppi.

Iines valitsi ruuan joka oli lähes mahdotonta saada menemään pilalle - hot dogit. Pihagrilli tuli ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön kun kerralla paistettiin useampi kymmenen nakkia, jotta kaikki vieraat saisivat varmasti syödäkseen.

Illemmalla ihmiset alkoivatkin löytää paikalle. Hodarit katosivat silmänräpäyksessä nälkäisten juhlijoiden suihin, ja kaikki tuntuivat viihtyvän melko hyvin. Jaakko huomasi, että kaupungin väki todellakin oli nyt paljon ystävällisempää hänelle kuin jokin aika sitten, joten ehkä hän oli sittenkin onnistunut vakuuttamaan muut uudesta, paremmasta minästään.

Iineksestä tuntui oudolta. Vuodet olivat vierineet aivan kamalan nopeasti, sillä pikkuinen Emma olikin yhtäkkiä jo iso tyttö: hän näytti paljon äidiltään kasvonpiirteineen ja tummine silmineen. Vaaleanruskeat hiukset olivat hieman mysteeri, sillä Iineksen hiukset olivat luonnostaan pikimustat ja Jaakonkin melko tummat. Ehkä se kuitenkin oli kuten usein pikkulapsilla, ja hiukset kyllä tummenisivat vuosien myötä. Suloinen lapsi käpertyi tiukasti äitinsä kainaloon pelästyessään ihmispaljoutta, ja niinpä Iines päättikin viedä hänet sisälle vielä leikkimään siihen asti, että vieraat olivat lähteneet koteihinsa.

Vaikka Jaakkoa ei enää kohdeltukaan niin töykeästi, hän ei mielellään mennyt puhumaan väkisin vieraille. Hän oli tottunut olemaan hyvin epätoivottua seuraa, ja uuteen rooliin oli vaikea sopeutua. Hän kuitenkin mielellään olisi ollut suositumpi, hyvin seurallisena ihmisenä hän tiesi, että nauttisi kovasti jos hänellä olisi paljon ystäviä. Iines oli ollut kaupungissa ensimmäisiä, jotka olivat oikeasti halunneet nähdä pintaa syvemmälle. Olihan hänellä entuudestaan jo muutama suhteellisen läheinenkin ystävä, mutta sekin oli loppujen lopuksi hyvin pintapuolista.

Kun talo hiljeni, oli Emmalla nukkumaanmenoaika. Tyttö pääsi ensimmäistä kertaa nukkumaan uuteen huoneeseensa, ja vaikka muutos oli jännittävä, oli Emma innoissaan ja täynnä rohkeutta. Olihan uusi huone hirmuisen kiva, ja Emman siirtyminen sinne Iinekselle ja Jaakolle suuri helpotus.

Iineksen vatsakumpu oli alkanut kasvaa, tällä kertaa kuitenkin toivotulla tavalla. Jaakko oli yllättävän innostunut asiasta, mutta hän oli selvästi ajan myötä omaksunut isän roolinsa. Jaakko yllättikin sekä Iineksen että itsensä tarjoutuessaan hieromaan vaimonsa kipeää selkää. Ehkäpä pari oli kuin olikin lopulta oppinut rakastamaan toisiaan.

"Menes siitä nyt vaikka kylpyyn rentuoutumaan, minä pidän Emmasta huolta."

Jaakolla oli taas meneillään se vaihe, kun hän halusi todistaa olevansa hyvä aviomies. Tiskit tuli tiskattua, ja loppuillan hän viettikin Emman kanssa, ensin kävelyllä ja sitten tytön kanssa leikkien.

Iines oli pannut merkille Jaakon motivaation ja yrityksen. Jaakon ollessa aamukävelyllä Emman kanssa Iines päättikin yllättää miehensä hankkimalla jo seuravaana päivänä suloisen kissanpennun, jota oli toivottu jo pitkään. Ehkä Emmakin tykkäisi tästä suloisesta leikkikaverista. Löytöeläinkeskukset kun pursuilivat eläimiä, jotka kaipasivat kipeästi kotia, ja olihan Salmilla ainakin yhdelle paikka tarjota.

Iines tekikin kisulle itse herkkuruokaa, sillä eihän uuden perheenjäsenen sopinut tyytyä ruokakaupan raksuihin. Tilaa erilaisille tarpeellisille tarvikkeille oli aika huonosti pienessä talossa, mutta aina jostain nurkasta löytyi tilaa ruokakupille, hiekkalaatikolle, raapimispuulle tai pedille.

Kotiin tulleessaan löysi Jaakko heti uuden kaverinsa: kuinka pieni ja pehmeä kissanpentu olikaan! Hän päättikin antaa karvaisen perheenjäsenen nimeksi Irma, edesmenneen mummonsa mukaan, joka oli ehkä hieman eksentristä. Iineksen raskaus alkoi olla kuitenkin loppuvaiheillaan, joten vielä ei ollut hirveästi aikaa leikkiä uuden mussukan kanssa, tekemistä kun oli paljon, uusi vauva kun tarvitsi huoneen ja paljon huomiota synnyttyään.

Eräänä yönä Iines sitten heräsikin tuttuun tunteeseen: supistukset olivat voimakkaita ja sairaalaan olisi päästävä pian. Hän tilasi itselleen taksin ja herätti Jaakon, joka sai luvan tulla perässä sairaalaan Emman kanssa.

★★★

Pian olikin aika tuoda uusi vauva kotiin: pikkuinen sai nimekseen Anna, ja hänellä oli isänsä maagiset kirkkaanvihreät silmät. Muuten tyttö näytti hyvin paljon samalta kuin Emma päästessään ensimmäistä kertaa kotiin.

Annalle sisustettiin pitkälti samanlainen huone kuin siskolleen, mutta leluiksi valittiin hieman erilaiset. Iines toivoi kovasti, että kun Annakin kasvaisi tytöt pysyisivät edes jonkinlaisessa sovussa ja voisivat ehkä leikkiäkin keskenään. Emma oli kuitenkin jonkin verran vanhempi, pian jo kouluikäinen, joten oli vaikea sanoa kuinka he tulisivat toimeen.

Isona tyttönä Emma osasi jo leikkiä ihan yksinkin, ja koko koti oli pikkuprinsessan valtakuntaa. Iineksen ja Jaakon piti varoa astumasta kaikkien tytön lattioille jättämien lelujen päälle, sillä monet niistä eivät tuntuneet kovin miellyttävälle jalkapohjaa vasten. Kovaa ääntä pitävät lelut Emma kuin ihmeen kaupalla suostui pitämään omassa huoneessaan, joka oli suuri onni, koska olisihan vanhemmilla mennyt ksylofonin paukutteluun hermot alta aikayksikön.

Jaakko tutkiskeli innoissaan sisustus- ja remontointioppaita. Koska hän vietti kotona niin paljon aikaa, oli kaikenlainen remppailu alkanut kiinnostaa häntä. Ehkäpä jos hän jaksaisi tehdä töitä, hän ryhtyisi sisustussuunnittelijaksi: se ei kuitenkaan tullut tapahtumaan, koska Iines kyllä tienasi aivan tarpeeksi yksinkin, ja lapset tarvitsivat jonkun, joka ehti olla päivät ja illat kotona.