ib. Illuusio

Luonnollisesti Iines päätyi heti Jaakon syleilyyn, kuin muita vieraita ei paikalla olisi ollutkaan. Ei hän huomannut muiden tietäviä katseita: kaikki muut ajattelivat tuntevansa Jaakon paremmin, tietäen, että Iines tulisi vielä satuttamaan itsensä. Vaikka Iines ei enää ollutkaan yhtä nuori kuin kaupunkiin muuttaessaan, itse jo harmaantuvien kaupunkilaisten oli vaikeaa ajatella häntä aikuisena.

Osa vieraista lähti kotiin, osa sammui sohvalle ja pian Iines ja Jaakko olivat viimeiset hereillä. Taivas oli kuitenkin tänä yönä pilvetön, ja tähtitaivas oli kauneimmillaan. Siksi olikin ihanan romanttista siirtyä ulos sitä ihailemaan.

"Tiedätkö, mua on vähän varoiteltu susta", Iines sai sanottua.
"No, mulla ei ole mikään paras maine täällä päin."
"Onko mulla siis aihetta huolestua?"
"Sä olet sellainen tyttö, joka voisi muuttaa mua. Parempaan suuntaan siis."

Iines hymähti. Ehkä tällä suhteella sittenkin olisi tulevaisuus. Liikaa hän ei silti halunnut innostua, sillä yhtäkään "tiesinpäs"-kommenttia hän ei halunnut ystäviltään kuulla.

Yöksi Iines käpertyi Jaakon kainaloon: tämä suhde tuntui jostain syystä niin oikealta, vaikka samalla sillä ei oikein tuntunut olevan tulevaisuutta. Ehkä Iines odotti jonkinlaista ihmettä, sillä oli pelottavaa kuinka hän oli alkanut kiintyä Jaakkoon vaikka hän samalla tiesi, että tulisi vain satuttamaan itseään.

Seuraavana aamuna Iines oli taas työn touhussa, tällä kertaa ehkä hieman liian aikaisin, kun ihmisiä ei näkynyt missään lähistöllä. Iines oli kuitenkin jäänyt jo vähän koukkuun kotinsa remontoimiseen ja sisustamiseen, ja niinpä hänen täytyi tehdä pitkää päivää tienatakseen tarpeeksi. Ainahan joku ohikulkija hänet huomaisi, ja hän oli jo sen verran taitava, että moni ei häntä ohittanut heittämättä edes muutamaa kolikkoa hänen hattuunsa.

Iineksellä alkoi olla myös vähän ylimääräistä rahaa parempiin lavasteisiin: eivät nämä olleet lähellekään sellaiset, joista hän oli unelmoinut, mutta olihan tämä nyt paljon parempi kuin tyhjä lava. Hänen repertuaariinsa kuului myös pari uutta temppua, ja vihdoin hänellä oli keikkojen jälkeen onnistunut olo. Hän huomasi kuitenkin lähipäivinä olleensa keikoilla vähän hukassa, eikä tuntenut olevansa aivan oma itsensä.

Vaikka olikin addiktoitunut rahantuloon, Iines päätti ottaa pari päivää vapaata keikoista huonon olonsa vuoksi. Hän ei oikein osannut sanoa tarkalleen mikä häntä vaivasi, mutta hän oli kamalan uupunut ja hieman pahoinvoivakin. Ehkä se johtui siitä, että hänellä ei ollut aikoihin ollut yhtäkään vapaapäivää, ja ehkäpä muutaman päivän lepo auttaisi. Heti kotiin päästyään Iines vaihtoikin hieman rennompaa päälleen ja käpertyi sohvalle television eteen.

Kesken kaiken Iines tajusi kummallisen olonsa syyn. Kuukautisetkin kun olivat olleet myöhässä, mutta ehkä selityksenä sille oli jokin muukin kuin ainoastaan stressi. Iines tekikin raskaustestin, joka osoittautui positiiviseksi. Toisaalta Iineksen onneksi ja samalla epäonneksi isä oli tiedossa: nyt asiasta pitäisi nimmittäin kertoa hänellekin:

"Hei, pääsisitkö millään käymään? Nyt ois oikeesti tärkeetä asiaa."
"No eipä tässä vaihtoehtoja kai ole, oon siellä kymmenen minuutin päästä"

"Tämä on nyt ehkä vähän yllättävä juttu, mutta kun asia on niin, että mä olen raskaana", sai Iines puristettua itsestään.
"Oho."
"No, niinpä. Mutta mä olen kuitenkin päättänyt pitäväni tän, mä kuitenkin tuun haluamaan lapsia viel joku päivä, enkä mä enää oo mikään teini vaan ihan aikuinen nainen jo ja.. Tää on aika vaikeeta mulle, kyl sä varmaan ymmärrät."
"No, niin, joo. Tähän on vaan vaikee sanoo mitään, kun en oo vielä ennen joutunut tällaseen tilanteeseen. Mutta sä selvästi haluat nyt äidiks, ja vaikka mä olen mitä olen, niin haluun kuitenkin ottaa vastuun. Niin jos mentäis naimisiin mahdollisimman pian, ennen ku se syntyy."
"Naimisiin? Eikö se nyt ole jo vähän liiottelua?"
"Mä olen ite yksinhuoltajaäidin lapsi, ja vaikka mutsi tekikin parhaansa ni mä en halua sellasta mun omalle lapselleni, sellasta tunnetta et ois hylätty. En mä välttämättä tuu oleen mikään malli-isä tai hyvä aviomies, mut mä voin tehä parhaani."
"Aa. No kai toi kuulostaa ihan hyvältä."
"Niin. Mut kello on paljon ja tässä on nyt vähän sulateltavaa, et mitä jos mentäis nukkuun. Mietitään huomenna niitä hääjuttuja.

Aamun herätys tulisi olemaan aikainen, sillä varoitusaika oli näin kiireinen. Seuraava päivä kuluisi tuttaville soitellessa ja kutsuessa heitä häihin, hääpaikkaa varatessa sekä jonkinlaisia häävaatteita etsiessä.

★★★

"Se on siellä vauva nyt ihan oikeesti!" Jaakko katseli Iineksen vatsaa innostuneena.
"No niinhän se oli tässä jo aikasemminkin, höpsö", Iines naureskeli tulevalle aviomiehelleen

Iines oli varannut hääjuhlia varten kaupungin omistuksessa olevan juhlapaikan rannalta, koska se oli kauneimpia paikkoja koko kaupungissa. Kun hän itse oli joutunut lyhyellä varoitusajalla hankkimaan ensimmäisen vastaantulevan mekon jonka kangas vielä antaisi periksi vatsan kasvun, halusi hän sitten edes maisemien olevan häissä upeat.

Tähdet olivat piirtyneet taivaankannelle kauniisti, ja vieraistakin tärkeimmät olivat päässeet paikalle. Moni vieläkin varmasti epäili Iineksen ja Jaakon suhdetta, ja lähes kaikille kyllä oli selvää, että raskaus oli ainut syy naimisiinmenoon. Iinestä ei kuitenkaan haitannut, niin onnellinen hän oli siitä, että kaikki lopulta tuntui järjestyvän.

Seremonia pidettiin mahdollisimman yksinkertaisena ja lyhyenä. Ei näihin häihin tarvittu sen suurempia rakkaudentunnustuksia, eihän tässä ollut tarvetta esittää kenellekään suhteen olevan muuta kuin se oli. Kaksi ihmistä oli kiintynyt toisiinsa, sen suuremmasta ei voinut puhua, mutta lapsen takia he olivat valmiita elämään elämänsä yhdessä.

Jaakko oli muuttanut vakituisesti Iineksen kotiin, jotta perhe-elämä sujuisi helpommin. Tulevalle vauvalle hankittiin suloinen kehtokin valmiiksi parin sängynpäätyyn. Iineksen loppuraskaus sujui melko hyvin, kunhan alun oireet alkoivat ensin tasaantua. Iines huomasi kuitenkin lihonneensa useamman kilon ylimääräistä outojen mielitekojensa vuoksi, ja suostui myöskin pukeutumaan ainoastaan häämekkoonsa jos muita oli paikalla.

Eräänä aamuna Iines tunsi supistuksien voimistuvan, kesken ruuanlaiton. Kivunhuudahdus sai sekä Jaakon, että paikalla olleen putkimiehen juoksemaan keittiöön, mutta kumpikaan ei osannut oikein tehdä tilanteessa mitään. Loppujen lopuksi Jaakko ryhdistäytyi ja sai tilattua vaimolleen limusiinin sairaalaan, joka taas ei jälkikäteen tuntunut fiksuimmalta valinnalta, eikä Jaakko sitä osannut kyllä perustellakaan.

Matka kului kuitenkin Iinekseltä näppärästi, sillä yksin suuressa limusiinissä hänellä oli kyllä yllättävän hyvät oltavat, kun parasta mahdollista asentoa sai rauhassa hakea. Onneksi ei kuitenkaan tuntunut siltä, että olisi kamala kiire, sillä supistuksilla oli vielä suhteellisen pitkät välit ja sairaalaan ei ollut pitkä matka.

Jaakko tuli perässä sairaalalle keräiltyään kotoa tärkeitä tavaroita. Synnytystä hän ei halunnut nähdä, ja siksi Iineksen ystävä Katri tarjoutuikin henkiseksi tueksi synnytyssaliin. Onneksi synnytys oli kuitenkin nopea ja suhteellisen helppo, ja Iines pääsi jo yhden yön sairaalassa lepäiltyään kotiin.

Ei kauakaan kun Iines pääsi pienokaisen kanssa kotiin. Käärön nimeksi päätettiin antaa Emma, ja se tuntuikin juuri oikealta kun katseli vauvan pieniä punaisia kasvoja.

Pieni kapalo jai pitkälti Iineksen hoidettavaksi, Jaakko kun ei ollut "niin kovin lapsi-ihminen". Eihän se Iinestä haitannut, hän nautti kovasti äitinä olosta, mutta kun hänen vastuullaan oli myös tienata, laittaa ruokaa ja siivota Jaakon keskittyessä kitaran soittoon ja television katseluun.

Kaiken lisäksi Iinekselle alkoi iskeä ikäkriisi: hän ei ollut enää parikymppinen, ja se näkyi naamastakin. Olihan hän ehtinyt saavuttamaan elämässään kaikenlaista, hän oli jo alansa tunnetuimpia koko maassa ja nyt hän oli myös perheellinen nainen. Tuntui kuitenkin, että elämä oli muuttunut liian nopeasti, sillä hänellä oli ikävä vanhaa, huoletonta elämää. Nyt myöskään keikoilla ei voinut käydä yhtä usein, eikä hänellä ollut aikaa ilostuttaa kaupunkilaisia puistoissa esiintymällä.

Jaakko ei jaksanut kamalasti panostaa perheen elämään. Hän ei halunnut muuttaa elämäänsä tippaakaan: koko tähänastisen elämänsä vanhempiensa perinnöllä elänyt entinen poikamies halusi jatkaa samaa linjaa. Raha ei ollut tiukilla, mutta ei sitä paljoa ylikään jäänyt, mutta mitäs se Jaakkoa haittasi. Iineksen laittaessa aamupalaa hän mieluiten keskittyi aamutelevision lastenohjelmien tuijottamiseen.

Iineksellä oli vihdoin varaa sellaisiin lavasteisiin mistä hän oli unelmoinut: näissä oli jännittävä ja taianomainen tunnelma, ja ne täydensivät Iineksen mysteeristä lavashow'ta. Lavalla oli nyt parempien koristeiden lisäksi enemmän valoja ja liekinheittimet.

Kotona ei ollut aikaa lepäillä, sillä yöllä se oli aina Iines joka joutui heräämään pikku-Emman hoitoon. Jaakko oli tehnyt enemmän kuin selväksi, että hän ei vaihtaisi yhtäkään vaippaa eikä ruokkisi pienokaista, syliin hän voisi Emman ottaa ja vähän silitellä. Iines ei öisin jaksanut aloittaa asiasta sanaharkkaa, ja niinpä hän suosiolla antoi periksi.

Aamiaispöydässä Jaakko päätti avata sanaisen arkkunsa:

"Nukuit taas kamalan pitkään ja jouduin odottamaan aamiaista aika pitkään."
"Mikset tehnyt itse?"
"Eikös se ole sun homma?"
"Mikä tässä talossa on sun homma sitten?"
"Niin no."
"Niinpä. Mun mielestä sulla ei ole varaa valittaa, jos mä ensin olen töissä yömyöhään, sitten en edes oikein saa koko yönä Emman takia nukuttua ja herään kuitenkin vain tunnin myöhemmin kuin sä. Sä joka et oo koko päivänä tehnyt oikein mitään."
"Kyllä mä jotain täällä tekisin, mutta kun en osaa. En mä voi sille mitään!"
"Et sä edes yritä! Koita tehdä jotain niin yllätyt vielä itsekin."

Jaakko aloitti yrittämisen jo samana päivänä. Emma sai sopivasti huomiota kun katsoi isänsä kanssa televisiosta urheilua, eikä Jaakkokaan joutunut koville. Tällä välin Iines ehti päiväunille, kylpyyn ja vielä lukemaan päivän lehdenkin aivan rauhassa pitkästä aikaa.

Jaakko alkoi hiljalleen ymmärtää, ettei elämä sujunut aivan kuten silloin kun hän asui yksin. Hänen viettäessään päiväsajat Emman kanssa hän myös kiintyi pieneen tyttäreensä, ja tajusi haluavansa tälle vain parasta. Loppuikäänsä kun tyttö ei voinut asustaa vanhempiensa jalkopäädyssä, piti hänelle suunnitella oma huone, ja siihen Jaakko halusi oman kädenjälkensä. Muualla talon sisustuksessa hänellä ei niin paljoa sananvaltaa ollutkaan, mutta Emman huoneesta hän oli päättänyt tehdä täydellisen.