ia. Intro

Iines oli ensimmäistä kertaa oman kotinsa pihassa. Tähän taksi oli hänet jättänyt kun hän lentokentällä oli sanonut osoitteensa: Vista 38, Tähtiloiste. Kaupungin nimi sai hänet joka kerta kihertämään, olihan se kamalan korni. Naurattaisikohan nimi häntä enää sitten, kun hän on asunut kaupungissa usemman vuosikymmenen? Kadunnimi oli kyllä nimensä veroinen, sillä maisemat talon takana siintäville kallioille olivat upeat, ja ympärillä oli niin omakotitaloasutusta kuin kerrostalojakin.

Pelko kuitenkin kalvoi Iineksen sisintä, olihan hän aivan yksin tässä kaupungissa. Muita kuin itseään hän ei kuitenkaan voinut syyttää, omasta valinnastaanhan hän oli jättänyt ystävänsä, perheensä ja sukunsa toiselle mantereelle. Päätös oli ollut vaikea, totta kai, ja sisältänyt paljon hyvien ja huonojen puolien puntarointia. Kotona pumpulissa pidetty Iines oli kuitenkin saanut mittansa täyteen hemmottelusta jo heti lukion jälkeen, ja päättänyt haluavansa itsenäistyä sillä kellonlyömällä. Tähtiloiste, kaupunki josta hänen isoisoisoäitinsä oli kotoisin, tuntui samaan aikaan kaukaiselta ja läheiseltä, tutulta ja mystiseltä.

Kahdeksantoistavuotias tyttö yksin uudessa kaupungissa - vailla minkäänlaista itsenäisyyttä tai ammattia - ei kuulostanut kovin toimivalta yhtälöltä. Varsinkin kun kyseessä oli niin piloille hemmoteltu tyttö kuin Iines, joka oli tottunut siihen, että kaikki tarjoiltiin hänelle hopeatarjottimelta ja usein vielä pyytämättäkin. Ei hänen perheensä missään tapauksessa rikas ollut, mutta kuopuksena ja isän tyttönä hän oli osannut manipuloida tahtonsa läpi. Iines kuitenkin tiedosti, että hänen tulisi nyt keksiä uusia keinoja selviytyä.

Ei myöskään ollut vain sattumaa, että Iines päätti muuttaa juuri tähän kaupunkiin. Sosiaalinen ja esiintymistä rakastava tyttö oli jo pienestä pitäen unelmoinut suuren ja tunnetun taikurin, illusionistin tittelistä, ja vuosien myötä tämä haave oli tullut yhä keskeisemmäksi osaksi hänen elämäänsä. Jo pienestä asti hän oli nauttinut sukulaisten hauskuuttamisesta korttitempuillaan, mutta samalla haaveillut suuremmista ympyröistä. Tähtiloisteen kaupunki oli kuuluisa monen julkisuuteen nousseen esiintyvän taiteilijan kotikaupunkina, tarjosihan se upeat puitteet lukuisine esiintymispaikkoineen.

Kaupungin ihmiset olivat myös kuulemma rikkaita, kauniita ja onnellisia: juuri niitä, joilla oli vapaa-aikaa ja kiinnostusta käydä katsomassa taikashow'ta silloin tällöin ja myös ylimääräistä rahaa kulutettavaksi hieman hintavampaankin pääsylippyyn. Iines kyllä tiesi erottuvansa katukuvasta äkkiä, vaikka hän tiesikin olevansa ihan nätti, hän ei vielä voinut sanoa olevansa tyytyväinen elämäänsä, eikä hänen rahatilanteessaan todellakaan ollut kehumista.

Vanhempiensa häntä varten säästämillä varoilla hän oli voinut muuttaa ihan sievään ja melko uuteen yksiöön. Talo oli kuitenkin vielä pieni ja askeettinen, sillä mihinkään muuhun kuin välttämättömimpiin huonekaluihin Iineksellä ei ollut ollut varaa. Eteisestä oli suora kulku tyhjyyttään kaikuvaan olohuoneeseen, joka kalustamattomana oli vain muutama kolkko neliö lisää elottomaan taloon.

Hetken askeleittensa ääntä kuunneltuuan ja ympärilleen tuijoteltuaan Iines ymmärsikin, että töiden tekeminen pitäisi aloittaa heti, jos hän halusi asua edes hieman kotoisammin. Tärkeysjärjestyksessä aivan ensimmäisenä olikin löytää edes jotakin teemaan sopivaa päällepantavaa, löytää tarpeeksi rekvisiittaa mukaan ja keksiä hyvä paikka tehdä jokunen temppu odotellen ohikulkijoilta liikenevän edes kolikon tai kaksi.

Vaihtoehtoja ei ollut hirveästi, mutta Iineksen keltaruskea esiintymisasu kyllä varmasti ainakin kääntäisi katseita - tässä vaiheessa uraa hänelle oli tärkeintä vain tulla huomatuksi. Iines ei tiennyt montaakaan paikkaa koko kaupungissa, mutta yksi niistä oli suuri ja monumentaalinen kirjasto, jonka liepeiltä varmasti löytyisi ihminen jos toinenkin.

Noloilta tilanteilta Iines ei voinut välttyä, kaikki temput kuin eivät luonnistuneet ihan joka kerta. Onnistuneet illusiot saivat kuitenkin häpeän hetket pian unohtumaan, ja niinpä Iines ansaitsikin hieman taskurahaa ohikulkevilta ihmisiltä.

Kun kirjasto alkoi hiljentyä, siirtyi Iines taikatemppuja käsittelevän kirjallisuuden pariin. Erilaiset ideat temppuihin kun eivät suinkaan vaan ilmestyneet tytön päähän, vaan hänen piti todella paneutua asiaan. Samalla hän tiesi, että hänen mielenlujuudellaan hän todella tulisi vielä joku päivä olemaan tunnettu, jos vain jaksaisi tehdä kovasti töitä sen eteen.

Iltaisin kotona yksinolo oli lähes tuskaa seurankipeälle Iinekselle - olihan hän tottunut siihen, että aina vähintään sisarukset tai vanhemmat touhuilivat hänen ympärillään. Suurin järkytys oli se, että hän joutui tekemään ruokansa yksin, ja hänen keittotaidoillaan ruokalistaan kuului useimmiten nuudeleita tai makaronia. Tuntui myös oudolta joutua syömään ruokansa yksin ja sen jälkeen vielä mennä tyhjään sänkyyn nukkumaan. Iineksen olo olikin tyhjä jo viikon päästä, sillä hän ei ollut sattunut ajattelemaan yksinasumisen tätä puolta missään vaiheessa, ainoastaan sen tuomaa vapautta.

Seuraa etsivä kyllä onneksi löysi Tähtiloisteesta ystäviä, sillä seuraavana aamuna ollessaan lähdössä töihin hän kuuli epätavallista ääntä omasta kotipihastaan, aivan kulman takaa. Pikkuinen ja söpö kissa oli kuin tilauksesta tullut sulostuttamaan Iineksen kuivaksi käynyttä arkea, mutta Iineksestä tuntui koomiselta, kuinka jo tällainen sosiaalinen kanssakäyminen sai hänet hetkellisesti niinkin onnelliseksi.

Iines oli löytänyt myös uusia esiintymispaikkoja: aukion, jonne pääsi myös suoraan hänen takapihaltaan sekä kaupungin suuren puiston. Iineksen päivät kuluivatkin temppuja tehden ja uusiin ihmisiin tutustuen. Hänelle oli tullut voimakas tarve vaihtaa pitkästä aikaa vapaalle, ja mikä olisikaan parempaa kuin pitää hieman myöhäiset tupaantuliaiset. Niinpä hän oli ottanut tehtäväkseen tutustua ja ystävystyä mahdollisimman moneen ihmiseen sen verran hyvin, että heidät kehtaisi sitten kutsua juhlimaan kun kotona olisi muutakin kuin seinät.

Suhteita solmiessaan Iines sattui saamaan taikurinkeikkoja ihan oikealla yleisöllä, joka oli häntä varta vasten tullut katsomaan. Valitettavasti ramppikuumeen iskiessä nekin temput, jotka olivat ennen olleet varmoja nakkeja, epäonnistuivat täydellisestä, mutta Iines ei halunnut lannistua ja antaa periksi. Syvällä sisimmässään hän tiesi vielä oppivansa ja lopulta pystyvänsä parempaan.

Vaikka vanhemmat eivät sitä oikein olleet uskoneetkaan, Iines sai itse todistaa, että myös aloitteleva taikuri pystyisi tienaamaan. Vielä ei kuitenkaan ollut aika sijoittaa kodin sisustukseen tai luksustavaroihin, vaan suurin osa pakollisten menojen jälkeen jäljelle jäävästä palkasta meni uusiin esiintymisasuihin ja lavasteisiin. Iines ajatteli sitä sijoituksena tulevaisuuteen, sillä ammattilaisen näköisenä hänellä suuremmalla todennäköisyydellä olisi myös ammattilaisen liksa, ja vielä jokin päivä varaa elää laskematta jokaista senttiä.

Pienten yllätystemppujen esittäminen ympäri kaupunkia tuotti Iinekselle kokemusta ja vähensi jännitystä esiintymistilanteissa. Palkastaan sivuun laittamilla säästöillä hänellä oli jo varaa ostaa pieni ruokailuryhmä, ja hän alkoi vihdoin nauttia elämästään Tähtiloisteessa: monet ihmiset tunnistivat hänet jo kadulla ja tulivat tervehtimään tai pyytämään häntä tekemään nopean taikatempun.

Suuremmat yleisöt kuitenkin houkuttelivat synnynnäistä esiintyjää, ja ajan myötä Iinekselle oli kerääntynyt rohkeutta esiintyä lavalla kymmenten ihmisten ihailtavana. Yleisöt eivät todellakaan tässä vaiheessa olleet satapäisiä, mutta se ei Iinestä haitannut, sillä hän oli vain puhtaasti onnellinen siitä, että nyt hän todella sai tehdä juuri sitä mitä oli halunnut - ja vielä uskalsikin.

Olohuoneeseen ostetut stereot ansaitsivat useammankin tanssijan kuin vain Iineksen itse, ja niinpä tuntuikin hyvältä idealta kutsua kaikki kaupungin uudet tuttavuudet pienimuotoisiin kotibileisiin ja järjestää nyt ne tuparit joita hän oli suunnitellut jo pitkään.

Pikkuruiseen taloon ei voinut kovin montaa ihmistä kutsua jos halusi välttää turhan tiivistä tunnelmaa. Kourallinen ihmisiä, hyvä musiikki ja Iineksen tilaama herkullinen pitsa varmistivat kuitenkin ihan onnistuneet juhlat. Iines oli aikaisemmin tunnettu varsinaisena bilettäjänä, mutta kaupunkilaiset eivät vielä tienneet hänestä tätä puolta. Nyt kaikille oli selvää, että hyvä emäntä hän ainakin oli onnistuessaan järjestämään sillä budjetilla juhlat, joissa kaikilla vierailla oli hauskaa.

Iltapäivän mittaan Iines tunsi saavansa jopa ihan oikeita ystäviä, sillä muun muassa erään Sannan kanssa heillä synkkasi välittömästi. Vieraiden viihtyessä myös Iines oli tyytyväinen, ja samalla hän jo suunnitteli seuraavia juhliaan.

Iines alkoi saada keikkoja jo kaupungin baareistakin, ei ainoastaan yleisistä puistoista. Tällaisista esiintymisistä tienasi enemmän, mutta toisaalta yleisö oli huomattavasti vaativampaa. Olihan se kuitenkin ollut alun alkaen tiedossa, eikä Iines antanut sen aiheuttaa sen enempää stressiä. Tässä vaiheessa hän jo osasi hommansa melko hyvin, eikä pahoja mokia tapahtunut enää kovin usein.

Vapaapäivät alkoivat yleistyä nyt, kun Iineksellä oli niiden pitämiseen vihdoin varaa. Yhden illan keikalla eli useamman päivän, eikä enää tarvinnut joka aamu olla ruokakaupan edustalla tekemässä korttitemppuja. Erääänä ihanan rauhallisena lauantaiaamuna Iines kutsuikin uudet ystävänsä Sannan, Katrin ja Jaakon luokseen aamiaiselle. Naisille tuli kuitenkin pian kiire keskustaan hoitamaan asioitaan, mutta Jaakko työttömänä lupautui pitämään Iinekselle seuraa.

Jaakossa oli aika paljon samaa kuin Iineksessä: hänkin oli varsinainen bilehile ja hyvin sosiaalinen. Ja olihan Jaakko oli myös yksi niistä harvoista, joka piti tanssimisesta yhtä paljon kuin Iines. Hänellä ei kuitenkaan ollut monista syistä kaupungissa kovin hyvä maine tai kamalasti ystäviä, mutta ne asiat eivät Iinestä haitanneet.

Tanssiminen loppui kuitenkin lyhyeen, kun Jaakon tekemä aloite osui ja upposi. Olihan Iines aika lemmenkipeä ja hänellä oli ollut pitkä tauko niin minkäänlaisesta toiminnasta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaiken lisäksi Jaakko oli vielä aika komea! Kyllähän Iines silti tiesi miehen olevan tunnettu koko naapuruston naistennaurattajana, mutta eipä tässä mitään vakavampaa etsittykään. Iines oli vielä nuori, eikä vakavalla seurustelulla, saati sitten naimisiinmenolla tai perheen perustamisella ollut minkäänlainen kiire.

★★★

Iines oli oppinut missä päin kaupunkia kannatti mihinkin aikaan esiintyä, jotta ihmisiä osuisi paikalle mahdollisimman paljon. Kaupungin ainoan pikaruokalan takana oli varsinkin myöhään iltaisin paljon väkeä, jolloin Iineksen saamat tipit olivat luonnollisesti korkeat, ja jo lyhyt keikka oli useamman sadan simoleonin arvoinen. Täällä hän myös tapasi eniten tuttuja.

Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, sillä kuin vahingossa Iines oli oppinut laittamaan ruokaa. Työntäytteisten päivien jälkeen mikään ei ollut yhtä nautinnollista kuin ensin kokkailla ja sitten nauttia aikaansaannoksistaan, varsinkin kun ne nykyään olivat jo muutakin kuin pelkkää pastaa. Esimerkiksi sushirullista ja ratatoullisesta oli tullut hänen bravuurejaan.

Raha oli alkanut riittää hyvin, sillä nyt Iineksellä oli varaa hieman remontoida ja ostaa uusia huonekaluja. Pieni terassi oli ollut hänen unelmansa jo pitkään, ja nyt hän myös sai laajennettua olohuonetta niin, että sinne mahtui hienosti suurempi ruokapöytä sekä sohva sohvapöytineen ja televisioineen. Varat olivat riittäneet myös pihakeittiöön, sillä sitten vanhempana Iines halusi olla kuuluisa grillijuhlistaan.

Iineksestä oli ihanaa kun oma koti oli vihdoin kotoisa: oli ihanaa viettää aikaa vaikka ihan yksin kun oli tilaa ja huoneet eivät enää olleet niin kolkkoja. Televisio oli hankinta, joka hänen oli jo pitkään pitänyt tehdä, mutta oli aina lykännyt sitä peläten muuttuvansa sohvaperunaksi. Oli kuitenkin mukavaa saada jotain viihdettä silloin tällöin pitkien työpäivien välissä.

Uudesta olohuoneesta voisi tietenkin nauttia paremmin vain hyvän seuran kanssa, ja niinpä Iines päätti kutsua kaikki tuttunsa kaupungissa juhlimaan valmistunutta remonttia. Nyt kun pihallakin oli mahdollista olla, taloon mahtui entistä enemmän ihmisiä, eikä koko ajan tarvinnut arvailla, kenen varpaille seuraavaksi astuu.

Vaikka vieraita virtasi sisään, huomasi Iines vain Jaakon. Tunne oli hassu, ei hän ollut niitä ihmisiä jotka ihastuivat kovin helposti. Katseiden kohdatessa oli kuitenkin jo mahdotonta paeta.